Aurora australis Tasmaniassa: missä, milloin ja mikä Kp

Australia sijaitsee eteläisen revontuliovaalin pohjoispuolella, joten täällä aurora australis näkyy horisontissa eikä suoraan yläpuolella. Siksi leveysasteella on ratkaiseva merkitys, ja tästä syystä Tasmaniasta otetaan suhteettoman suuri osa Australian revontulikuvista. Tässä oppaassa kerrotaan, mitä Kp-lukemaa kukin kaupunki tarvitsee, minne kannattaa mennä, milloin vuodesta kannattaa yrittää ja mitä virallisia tietolähteitä kannattaa seurata. Jos haluat laajemman kuvan eteläisestä pallonpuoliskosta, tutustu ensin oppaaseemme: aurora australis -ennusteopas.

Miksi Tasmania eikä mannermaa

Revontulien näkyvyys riippuu magneettisesta leveysasteesta. Eteläinen revontuliovaali keskittyy Etelämantereen ylle, ja Australia sijaitsee siitä selvästi pohjoisessa, joten koko manner on ilmiön ulkoreunalla. Tasmania on yksinkertaisesti Australian osa, joka on lähimpänä tätä reunaa, ja saaren ja mannermaan välinen ero on niin suuri, että se vaikuttaa siihen, millaista yötä tarvitaan.

Toinen tekijä on horisontti. Kaikkialta Australiasta aurora australis näkyy etelässä, matalalla. Tasmanian etelärannikko avautuu Eteläiselle jäämerelle, eikä sen ja Etelämantereen välissä ole mitään, mikä tarkoittaa, ettei välissä ole kaupunkeja, rannikon valosaastetta eikä maastoa näköesteenä. Melbourne taas avautuu etelään Port Phillip Bayn ja Bellarinen niemimaan yli, ja katsojan takana on suuren kaupungin valokupu. Molemmat tekijät vaikuttavat samaan suuntaan.

Jokaisella tässä käsitellyllä Australian paikkakunnalla on oma AuroraMe-kaupunkisivunsa, johon on linkki alla olevassa taulukossa. Kynnykset ja reaaliaikainen ennuste julkaistaan kyseisellä kaupunkisivulla.

Etelä-Australian Kp-kynnykset

Nämä ovat AuroraMen kullekin kaupungille julkaisemat paljain silmin näkemisen kynnykset, jotka perustuvat sen magneettiseen leveysasteeseen. Oletuksena on selkeä, pimeä ja kuuton taivas sekä esteetön näkymä etelään. Pitkällä valotusajalla eteläinen kajastus tallentuu usein näitä lukemia pienemmillä Kp-arvoilla, minkä vuoksi revontulista on usein valokuvia ennen kuin kukaan ilmoittaa nähneensä ne.

Kp 7:n ja Kp 9:n välinen ero kertoo kaiken Australian revontulien metsästyksestä. Kp 7 vastaa voimakasta geomagneettista myrskyä, joita aktiivinen aurinkosykli tuo toistuvasti; Kp 9 on asteikon ääripäässä ja harvinainen. Geomagneettisten myrskyjen oppaassamme kerrotaan, miten Kp-luvut vastaavat NOAA:n G1–G5-myrskyasteikkoa, ja reaaliaikaisella myrskysivulla näkyvät nykyiset olosuhteet.

Mihin mennä Tasmaniassa

Hobart ja South Arm Peninsula

Hobart on ilmeinen tukikohta: se on Australian eteläisin pääkaupunki, sinne on lentoyhteyksiä ja hyvät havaintopaikat ovat lähellä. Kaupungissa itsessään on valokupu, joten tavallinen ratkaisu on ajaa etelään. South Arm Peninsula tarjoaa rannan ja sen takana Eteläisen jäämeren, ja ajomatkaa on vain puoli tuntia. Kaupungin yläpuolella sijaitseva Kunanyi / Mount Wellington tarjoaa korkeutta, mistä on hyötyä laaksoissa leijuvaan matalaan pilveen nähden, mutta huippu on avoin tuulelle ja usein rannikkoa kylmempi ja pilvisempi.

Bruny Island ja kaukainen etelä

Ketteringistä lautalla saavutettava Bruny Island on vielä pimeämpi, ja sen eteläkärki avautuu avomerelle. Vielä etelämpänä Huonin varrelle ja Cockle Creekin suuntaan kulkeva tie vie Australian eteläisimpään kohtaan, jonne voi ajaa. Näissä paikoissa rajatapauskin muuttuu näkyväksi, mutta perille pääsy vaatii tunnin tai parin ajomatkan, eikä paikan päällä ole palveluja.

Cradle Mountain ja keskiset ylängöt

Cradle Mountain ja keskiset ylängöt ovat todella pimeitä, ja niillä on osavaltion vaikuttavimmat etualat, mutta ne ovat nimenomaan revontulien katseluun kompromissi: ne sijaitsevat Hobartia pohjoisempana, ja maiseman muodostavat vuoret voivat myös peittää eteläisen horisontin. Valitse paikka, josta avautuu matala näkymä etelään — etelään avautuva järvenranta toimii paljon paremmin kuin vuorenhuippu.

Launceston ja pohjoinen

Launceston jakaa Hobartin Kp 7 -kynnyksen, mutta saaren pohjoisosassa välissäsi ja magneettisessa navassa on enemmän maata ja kaupunkeja. Käytännössä tapahtuman aikana kannattaa ajaa etelään tai itään rantaan, josta on esteetön näkymä etelään.

Mannermaan reunatapaukset: Victoria ja Etelä-Australia

Mannermaalla tehdyt havainnot ovat todellisia, mutta ehdollisia. Melbournen ja Geelongin kynnys on Kp 8, mikä tarkoittaa ankaraa myrskyä. Kun sellainen saapuu, tarvitaan samat asiat kuin Tasmaniassa: pois kaupungin valosaasteesta ja etelään avautuvalle rannikolle. Victorian rannikko Port Phillipistä länteen ja itään, Wilsons Promontoryn eteläkärki sekä Great Ocean Road tarjoavat kaikki eteläiseen horisonttiin avautuvan näkymän Eteläiselle jäämerelle.

Adelaide on Kp 9 -kynnyksellään asteikon ääripäässä. Etelä-Australian kaakkoisrannikko, lähempänä Victorian rajaa, on selvästi paremmassa asemassa kuin kaupunki. Molemmissa osavaltioissa mannermaan revontulia kannattaa ajatella asiana, johon reagoidaan hälytyksen tullessa, eikä viikonloppumatkana, jota suunnitellaan etukäteen — jos matkan suunnittelee, kannattaa suunnata Tasmaniaan.

Kausi, kellonajat ja seurattavat asiat

Maaliskuusta syyskuuhun

Tasmanian revontulikauden määrää pimeys, ei revontulien esiintyminen. Kesäyöt ovat lyhyitä, ja hyödyllinen havaintoikkuna sulkeutuu suunnilleen joulukuun päivänseisauksen aikaan. Maaliskuusta syyskuuhun yöt ovat riittävän pitkiä, jotta havaintoretkelle kannattaa sitoutua, ja kauden molempien päiden tasauskuukaudet tarjoavat lisäedun: geomagneettinen aktiivisuus on tilastollisesti suurempaa maalis- ja syyspäiväntasauksen tienoilla.

Paikallisen keskiyön tienoo

Revontulimyrskyt keskittyvät paikallista magneettista keskiyötä edeltäviin ja seuraaviin tunteihin, joten suunnilleen klo 22:00–02:00 on tärkein aikaikkuna. Kyse on taipumuksesta, ei aikataulusta: jos myrsky saapuu klo 20:00, revontulet näkyvät klo 20:00. Näytökset sykkivät tyypillisesti aaltoina eivätkä pysy tasaisina, joten odota vähintään tunti ennen kuin päätät, että näytös on ohi. Anna silmiesi tottua pimeään ensin viisitoista–kaksikymmentä minuuttia.

Bureau of Meteorologyn avaruussääpalvelu

Australialla on oma avaruussäävirastonsa: Bureau of Meteorologyn ylläpitämä Space Weather Services. Se julkaisee Australian geomagneettiset olosuhteet, revontulihälytykset ja revontulia käsittelevää opetusaineistoa, ja se on luonteva ensimmäinen paikka tarkistaa Australian havaintopäätöksen geomagneettinen puoli. Bureau of Meteorologyn tavalliset sääennusteet kattavat toisen puolen, sillä pilvet ratkaisevat useammin Tasmanian revontuliyöt kuin Kp. AuroraMe yhdistää geomagneettisen aktiivisuuden, pilvipeitteen, kuun vaiheen, pimeän ajan ja magneettisen leveysasteesi yhdeksi viiden tekijän pistemääräksi — menetelmä esitellään menetelmäsivullamme, ja reaaliaikainen näkymä löytyy revontuliseurannasta.

Usein kysytyt kysymykset

Onko Tasmania Australian paras paikka nähdä aurora australis?

Kyllä. Tasmania on Australian eteläisin osa ja siksi lähimpänä eteläistä revontuliovaalia. AuroraMe ilmoittaa paljain silmin näkemisen kynnykseksi Kp 7 sekä Hobartissa että Launcestonissa; Melbournessa ja Geelongissa se on Kp 8 ja Adelaidessa Kp 9. Saaren kaukaisessa eteläosassa, Hobartin alapuolella, olosuhteet ovat vielä paremmat, sillä horisontissa on avomerta eikä sen takana ole kaupunkeja.

Mitä Kp-lukemaa tarvitsen nähdäkseni eteläiset revontulet Hobartista?

AuroraMen Hobart-sivulla paljain silmin näkemisen kynnys on Kp 7. Silloin näkyvää näytöstä odotetaan selkeänä, pimeänä ja kuuttomana yönä, kun eteläinen horisontti on avoin. Kaupungin valosaasteesta poistuminen South Arm Peninsulaan tai Bruny Islandille parantaa näkymää millä tahansa Kp-arvolla, ja kameran pitkä valotus tallentaa usein eteläisen kajastuksen öinä, jolloin paljaalla silmällä ei näy mitään.

Voiko aurora australis -revontulia nähdä Australian mannermaalta?

Toisinaan, eteläreunalta. Melbournen ja Geelongin kynnys on Kp 8 ja Adelaiden Kp 9, joten mannermaan havainnot liittyvät ankariin ja äärimmäisiin geomagneettisiin myrskyihin, eivät tavallisiin aktiivisiin öihin. Kun tällaisia myrskyjä saapuu, kannattaa suunnata Victorian etelään avautuvalle rannikolle tai Etelä-Australian kaukaiseen kaakkoisosaan, missä eteläinen horisontti avautuu veden ylle.

Milloin aurora australis -kausi on Tasmaniassa?

Suunnilleen maaliskuusta syyskuuhun. Revontulia esiintyy ympäri vuoden, mutta Tasmanian kesäyöt ovat lyhyitä ja käytännöllinen havaintoikkuna sulkeutuu joulukuun päivänseisauksen aikaan. Maalis- ja syyskuu kannattaa ottaa kohteeksi kahdestakin syystä: geomagneettinen aktiivisuus on tilastollisesti suurempaa tasauspäivien tienoilla, ja yöt ovat jo riittävän pitkiä havaintojen tekemiseen.

Ennustaako Bureau of Meteorology revontulia?

Bureau of Meteorology ylläpitää Space Weather Services -palvelua, joka julkaisee Australian geomagneettiset olosuhteet ja revontulihälytykset sekä revontulia käsittelevää opetusaineistoa. Se on Australian vastine Yhdysvaltain NOAA:n Space Weather Prediction Centerille ja lähde, josta kannattaa tarkistaa Australian havaintopäätöksen geomagneettinen puoli. AuroraMe on riippumaton sovellus, eikä sillä ole yhteyttä kumpaankaan virastoon.

Lähteet

• Bureau of Meteorology — Space Weather Services, Aurora — Australian geomagneettiset olosuhteet, revontulihälytykset ja revontulia käsittelevät selitykset
• NOAA SWPC — Aurora 30-Minute Forecast — OVATION-mallin tuloste, joka kattaa eteläisen revontuliovaalin
• NOAA SWPC — Space Weather Scales — miten Kp-arvot vastaavat G1–G5-myrskyasteikkoa
• GFZ — Kp index — laitos, joka laskee ja julkaisee virallisen Kp-indeksin
• NASA — Auroras — taustatietoa siitä, miten aurinkotuuli synnyttää revontulia molemmilla navoilla